Tunnistatko esteet rakkauden tiellä? Rakkauden kokeminen vaatii itsensä kohtaamista, stressi vie kauemmas rakkaudesta

Magnesia 2018 (342 of 345).jpg

Magnesia Festivalilla esiintyvä Keiju Vihreäsalo on tutkinut kirjassaan rakkautta. Hänen mukaansa sekä romanttisen että universaalin rakkauden kokeminen vaatii pysähtymistä, tilaa elämään ja hyvää itsetuntemusta. Stressaantuneen sumuinen mieli vie kauemmas rakkaudesta.

Tapaan Keiju Vihreäsalon Punavuoressa sijaitsevassa kahvilassa. On helppo ymmärtää, että Keiju on tutkinut rakkautta ja onnellisuutta – tuikkivin silmin hänestä huokuu rauha ja lempeys, sielun viisaus.

Puhumme rakkaudesta ja siitä, kuinka ihmiset janoavat rakkautta, ja miten vaikeaa rakkaus on. Tuskallista, sydäntä särkevää, pakahduttavaa. Vaikka kuinka haluamme rakastaa, suurimmalla osalla meistä näyttää olevan rakkauden kanssa pieniä tai suuria vaikeuksia. Mutta mikä avuksi? Mistä oikein on kyse?

Rakastaminen on toisen ihmisen kohtaamista

 Rakkaudesta puhuttaessa on tärkeää erottaa, mistä puhuu. Toisaalta rakkaus on yksi ja universaali, toisaalta sekoitamme tämän suuren universaalin rakkauden romanttiseen rakkauteen. Silloin rakkautta koskevat odotukset muuttuvat helposti epärealistisiksi ja julmiksi.

Keijua on kiinnostanut etenkin romanttinen rakkaus, mutta myös se, miten se liukuu kohti universaalia rakkautta. Voi ajatella, että romanttinen rakkaus on yksi universaalin rakkauden ilmentymä.

Kun puhutaan rakkaudesta, on tärkeää huomioida inhimillisyys: ihmisyyden rakkaudelle asettamat rajat ja säännönmukaisuudet. Niiden ohi on vaikea päästä.

Keiju Vihreäsalo esiintyy Magnesia Festivalilla lauantaina ja sunnuntaina.

Keiju Vihreäsalo esiintyy Magnesia Festivalilla lauantaina ja sunnuntaina.

Romanttisen rakkauden ensimmäinen vaihe on rakastuminen, tai kuten Keiju asian ilmaisee: rakkauden potentiaalin tunnistaminen. Tämä huumaava tunne laskee aivojemme todennäköisyyttä tuntea pelkoa tehden rakastumisesta helpompaa. Pelkokerrointen ollessa matalalla, on helpompi päästää uusi ihminen lähelle.

Seuraava vaihe onkin rakastaminen. Rakastumisvaiheessa emme vielä ole joutuneet vastakkain sen kanssa, että toinen osapuoli on epätäydellinen, vaan meillä on taipumus nähdä toinen virheettömänä. Havahdumme tähän vasta rakkauden huuman laantuessa, jolloin joudumme kriisiin itsemme kanssa.

Eihän hän ollut lainkaan sellainen, kuin ajattelin!

Rakastaminen onkin toisen kohtaamista juuri sellaisena, kuin hän on. Rakastumisen ja rakastamisen välinen kynnys on tärkeä. Kaikki eivät osaa sitä ylittää – siirtyä rakastamaan mielikuvan sijaan todellista ihmistä. Silloin etsii uudestaan ja uudestaan rakastumisen huumaa kokematta ehkä koskaan rakastamisen rauhaa.

Ihminen voi rakastaa vain silloin, kun kokee olevansa turvassa

 Rakkaus edellyttää pelon ja inhimillisyyden ymmärtämistä. Meistä jokaisella on traumoja: pieniä tai suuria, pienen t:n traumoja tai ison T:N traumoja. Elämän meihin jättämiä jälkiä.

Työstämättä jääneet traumat voivat johtaa turvattomaan elämään, jossa mielemme on kuin hätätilassa. Jos kehomme näkee jatkuvasti ympärillämme vain uhkia ja vaaroja, tilaa rakkaudelle ei ole. Pelko on vienyt vallan.

Ja kyllähän sen ymmärtää: evoluutio muistuttaa meitä siitä, että on oltava vahvoja, haavoittumattomia. Anatomis-fysiologinen rakenteemme huolehtii siitä, että tarvittaessa havahdumme puolustusvalmiuteen ja käyttämään meille luontaisia strategioita selviytymisen varmistamiseksi. Se ei ole kenellekään meistä tietoinen valinta, vaan jotain, mikä tapahtuu ohi tietoisen mielen – jos tilanne vaatii.

Mitä huonommin tunnemme itseämme ja taipumuksiamme kokea uhkaa, sitä todennäköisemmin reagoimme turhaan, emmekä osaa palata reaktiivisesta tilasta takaisin rauhan ja tyyneyden tilaan. Rakkauden tilaan, kohtaamaan toista ihmistä. 

Ainaista liikettä, eksymistä ja paluuta

 Tästä syystä rakkaus on aaltoilevaa liikettä. Se on tila, jossa me käymme ja josta me eksymme yhä uudestaan ja uudestaan. Edes maailman rakkaudellisimmat ihmiset eivät pysy siellä koko aikaa. Kaikki me joudumme työskentelemään tiemme takaisin rakkauteen, loputtomasti. Parhaimmillaan emme eksy kauas, emme pitkäksi aikaa, mutta asumaan rakkauteen emme pääse.

Rakkauden ympärillä on aina eksymisen ja paluun liike, joka parhaimmillaan on rakkauden syvenemistä. Silloin muutumme ja kasvamme rakkaudessa. Tämä liike tuo romanttistakin rakkautta tarkasteltaessa huomion kunkin sisäiseen maailmaan. Siihen, kuka olet ja miten uskallat rakastaa.

Kuva: Matti Keski-Kohtamäki

Kuva: Matti Keski-Kohtamäki

Kuinka osaat tunnistaa esteitä rakkauden tiellä? Ne ovat jotain, mitä kukaan muu ei pysty puolestasi murtamaan.

Toista ei voi rakastaa enempää kuin itseään. Itsensä kohtaamattomuuden ja rakastamattomuuden tila on aina yksinäinen paikka, sillä sille on ominaista häpeä ja ankaruus. Ne eristävät ja saavat suojautumaan kohtaamiselta. Silloin kohtaaminen tuntuu liian suurelta riskiltä omalle turvallisuudelle.

 Silloin ihminen etsii rakkautta, muttei osaa ottaa sitä vastaan.

Myös rakkaudella on hintansa

Rakkaudellakin on hintansa: haavoittuvuus.

Haavoittuvuus pelottaa. On uskallettava näyttäytyä hyvine ja huonoine puolineen sekä kohdata itsensä ja toinen epätäydellisenä. Kohdattava oma pelko siitä, että toinen näkee, kuinka keskeneräinen on.

Vain ihminen, joka kokee olevansa turvassa uskaltaa näyttää oman haavoittuvuutensa. Tärkeintä onkin turvan luominen: turva rakastaa, tulla nähdyksi. Haavoittuvuutta ei koskaan saisi käyttää aseena, sillä häpeän tunteen uhatessa vetäydymme tai pakenemme. Halu suojautua on meihin sisäänrakennettu, mutta silloin emme myöskään voi kokea rakkautta.

Paras lahja omalle rakkaudelleen on antaa toiselle kokemus, että hän on kanssasi turvassa.

Tie rakkauteen käy hidastamisen kautta

Suhteessa itseen paras tapa pysyä rakkauden aalloilla on luoda ympärilleen rauhaa, tilaa ja tyyneyttä. Vahvistaa yhteyttä itseen ja maailmaan. Oivia keinoja tähän ovat esimerkiksi jooga, meditaatio ja mindfulness, sillä ne auttavat meitä palaamaan omaan kehoomme.

Oman ajankäytön säätely on myös tärkeää. Nykypäivänä monet pakenevat kiireeseen ja stressiin. Stressaantuneella ihmisellä on sumuinen sisäinen maailma. Silloin on aina kauempana rakkaudesta.

Kun ulkoisessa ja sisäisessä maailmassa on riittävästi tilaa, syntyy itsetuntemuksen edellytykset. Stressitilassa katse ei käänny sisään eikä ulospäin, vaan silloin ihmisellä on putkikatse ja huomio on suoriutumisessa ja selviytymisessä. On vaikea erottaa, mistä hankaluudet ja rakkaudessa kohtaamattomuudet syntyvät.

 Suhteessa toiseen ei ole oikeastaan muuta vaihtoehtoa, kuin olla riittävän rohkea menemään kohtaamisen tilaan. Toinen ei voi tulla sitä pidemmälle. Jokaisen täytyy pystyä kurottautumaan siihen saakka nähdäkseen ja kuullakseen toisen, voidakseen tulla nähdyksi ja kuulluksi.

 Pystyäkseen tähän, useimpien meistä pitää ylittää suhteessa itseemme halu paeta, vältellä ja toistaa vanhoja kaavoja. Siksi yhteys itseen kulkee käsikkäin toisen kohtaamisen kanssa. Kukaan ei kasva “valmiiksi” eristyneisyydessä, kasvu on aina dialogista ja valmiiksi tuleminenkin jää aina kesken.

Ihminen on laumaeläin, joka kaipaa vierelleen toista ihmistä. Lempeys luo turvaa, ja turva mahdollistaa rakkauden, toisen ihmisen kohtaamisen. Epätäydellisen ja inhimillisen ihmisen rakastamisen.

Sinun, minun, meidän kaikkien. 

Keiju Vihreäsalo on sosiologi, kirjoittaja ja kouluttaja sekä toinen HIMA Happinessin perustajista. Hänen kirjansa Jotta voisin rakastaa (Otava) ilmestyi lokakuussa 2018. Voit tutustua Keijuun hänen verkkosivuillaan.

Keijulla on Magnesiassa kaksi luentoa, Mitä onnellisuus on? lauantaina 3.8. klo 16.15–17.45 (Pajasali) yhdessä Laura Janger-Aution kanssa sekä Mitä on rakkaus? sunnuntaina 4.8. klo 18–19.30 (Pajasali).